Vuosi 2015 Laajasalon Opistossa

Opiskellessani vuonna 2015 Laajasalon opistossa, sain työkalut toimia tämän päivän hektisessä ja muuttuvassa media- ja toimitusympäristössä urheiluun erikoistuen. Sisäistin opetuksen kautta videosisällön kiistattoman aseman tämän päivän ja tulevaisuuden mediatuotteena. Opiskelumme pääpaino olikin videotuotannon eri vaiheissa kuvaamisesta editointiin ja harjoittelimme sitä käytännön tasolla erilaisissa urheilukisoissa ja tapahtumissa läpi vuoden. Alle olen koonnut Laajasalon opiston urheilutoimittajalinjan sisällön omalta osaltani.

Kisamatkat

Mäkihypyn maailmancup Kuopion Puijolla käytiin helmi-maaliskuun vaihteessa. Tuuli sotki kisoja pahasti, mutta se ei meitä häirinnyt. Kilpailun seisoessa haastattelin legendaarisen Ylen mäkihyppyselostaja Hannu-Pekka ”Hoopi” Hännisen.

Hannu-Pekka Hänninen – Selostajana Puijolla 20 vuotta …

Toukokuussa pääsin mukaan suomalaisen TV-urheilun yhteen suurimmista tuotannoista, kun MTV otti neljä opiskelijoistamme koodaamaan ottelutapahtumia ja moderoimaan sosiaalista mediaa jääkiekon MM-kisoihin. Oli opettavaista nähdä miten isoja ponnisteluita näin suurten kisojen TV-näkyvyyden järjestäminen vaatii. Kokemus oli ikimuistoinen.

Heinäkuussa olimme Jyväskylän MM-rallissa tuottamassa kisajärjestäjälle videosisältöä kisojen oheisista tapahtumista ja henkilöistä. Tässä tuotoksia, joissa vastaan haastattelemisesta, kuvaamisesta ja leikkaamisesta.

Flying Finn 100 -projektin lanseeraus – Flying Finn 100 Project Launch

Mielensäpahoittaja MM-rallin maailmassa – The Grump steps into the world of rallying

Marraskuussa suuntasimme viikoksi koko luokan voimin tuottamaan mediasisältöä Rukan maailmancupiin. Toimin naisten maastohiihdon tiimissä ja tuotin kisoista muun muassa seuraavanlaista sisältöä.

Rukalla erityinen merkitys Charlotte Kallan sydämessä …

Naisten sprintistä muodostui Norja-Ruotsi maaottelu. Maiken Caspersen Falla avauskisan voittoon.

Comments after womens 10km pursuit from top three athletes

  Suomalaisnaisten kommentit lauantain 5km kilpailun jälkeen

Minun ja neljän muun opiskelijan kouluvuoden viimeinen projetki oli Suomessa järjestetyt nuorten jääkiekon MM-kisat. Olimme Veikkauksen palveluksessa tuottamassa video -ja tekstiennakkoja kisoja ennen ja niiden aikana Veikkauksen eri kanaviin. Tässä linkki muutamaan kirjoittamaani joukkue-ennakkoon.

 Näin Suomella käy

 Näin Ruotsille käy

 Näin Venäjälle käy

Päivittäinen opiskelu

Kahden viikon intensiivinen kirjoittamiskurssi avasi kirjoittamisen solmuja käytännön tehtävien ja harjoitteiden kautta. Jakson aikana kävimme läpi erilaisia juttutyyppejä, joista osa päätyi blogiini. Tässä muutama.

Henkilökuva: Sydäntä ja iskuja

Reportaasi: Espoon Blues – Sydäntä ja sisältöä etsimässä

Kolumni: Moses ei kykene jakamaan Atlantin valtamerta

Opistolla harjoittelimme myös tv-lähetyksen tuottamista, käsikirjoittamista, juontamista ja teknistä toteutusta koulun tv-studiossa.

Koulun niin sanotun selostuspakin avulla oli mahdollista käydä harjoittelemassa live-selostamista pääkaupunkiseudun eri urheilutapahtumissa koulun omalle radiokanavalle (kaupunkiradio.fi).

Final Cutilla ja Premierellä leikkaamisen lisäksi saimme perehdytyksen myös Adoben muihin ohjelmiin, kuten Photoshoppiin ja InDesigniin.

Koulussa vieraili lukuisia alan ammattilaisia opettamassa ja antamassa vinkkejä tulevaan. Vierailimme myös itse lehtien ja mediatalojen toimituksissa.

Työharjoittelu

Kouluvuoden tärkein ja merkittävin anti oli kiistatta syyskuussa alkanut kahden kuukauden mittainen työharjoittelu, jonka suoritin omalta osaltani Viasatin palveluksessa. Vastasin päivittäin kanavan verkko -ja videotoimittamisesta somessa ja muissa kanavissa. Käynnistimme parini kanssa päivittäin julkaistavan Road to the World Cup of Hockey -videotuotteen, joka kokoaa tiiviiseen videoon suomalaisten pelaajien tärkeimmät hetket menneen yön NHL-kierrokselta. Ilta-Sanomat julkaisee koosteen urheilun etusivullaan ja viasat omalla viasatsport.fi -sivustollaan.

Käsikirjoitimme ja tuotimme myös NHL fantasy ennakon, jossa Viasatin selostaja ja tuottaja Antti Mäkinen ennakoi NHL-kautta jääkiekkotoimittaja Juha Hiitelän kanssa Fantasy pelaamisen näkökulmasta. Tässä kaksi ennakoista ja yksi suomalaiskooste.

NHL-Fantasy Ennakko Osa 3: Hyökkääjät

Viasat Sport NHL-Fantasy Ennakko Osa 4: Suomalaiset & Rookiet

NHL: Road to the World Cup of Hockey 2016 – 8.11.2015

Työharjoittelu sujui omalta osaltani hienosti ja sen ehdottomasti tärkein anti oli päivä, jolloin harjoittelimme ottelukoosteiden spiikkausta ja leikkaamista. Se avasi minulle oven koulun jälkeen ensimmäiseen työhöni alalla tuotantoyhtiö TBR Median palveluksessa. Työskentelen loppukevään TBR Median kautta MTV:n Valioliiga-tuotannossa ja vastaan kierroksen muiden pelien koosteen toimittamisesta ja raportoinnista puoliajalla ja pelin jälkeen. Nautin työstä suuresti.

Voinkin hyvällä omallatunnolla sanoa vuoden Laajasalon Opiston urheilutoimittajalinjalla olleen itselleni menestys monella tavalla.

Real Madrid – kurittomuutta ja kyvyttömyyttä

Real Madridin selviäminen kahdeksan parhaaan joukkoon Mestareiden liigassa ei vaienna kriittistä kotiyleisöä ja lehdistöä, eikä syyttä. Los Blancos on nimittäin kriisissä. Sen merkit on ollut nähtävissä jo kauan ennen viimeisten pelien taaperrusta. Monella pelaajalla on paljon parannettavaa yksilötasolla, mutta ensisijaisesti ongelmat kulminoituvat puolustukseen, keskikenttään ja näiden yhdistämiseen.

Kuninkaallisten rotaatio on tiedetty aina laajaksi ja laadukkaaksi. Viimeisimmät otteet ovat kuitenkin todistaneet, että tärkeimpien pelaajien loukkaantumisia sekään ei kestä. Vitaaleimpia pelaajia eivät monien yllätykseksi ole kuitenkaan olleet maalinsylkijät kärjessä, vaan keskikentän moottori Luka Modric. Sergio Ramosin menetys on ollut myös tuntuva, mutta toppariparina toimivalta Pepeltä ja Varanelta olisi lupa odottaa tarvittavan hyviä otteita. Myös James Rodriquezin loukkaantuminen syö tehoja hyökkäyksestä, mutta ongelmat Realin pelissä alkavat jo ennen varsinaista maalintekotilannetta.

Real Madridin peli huutaa Luka Modricia takaisin. Kroatialainen lukeutuu hyökkäävissä keskikenttäpelaajissa maailman ehdottomaan kärkeen ja Realin voittaessa Mestareiden liiga vuosi sitten, oli Modric yksi tärkeimpiä palasia joukkueessa. On pelaajia, joilla on nopea peliäly, mutta jaloista ei löydy kykyä hyödyntää sitä – ja toisinpäin. Modricilta löytyy molemmat: hän reagoi erinomaisesti, ja useimmin älykkäästi peliä edistäen. Hänen syöttövalikoimansa on vähintään yhtä huima kuin ylikuormitetulla kolleegallaan Toni Kroosilla. Kroatti löytää nopeilla lyhyillä pistoilla hyökkääjiä puolustuslinjojen välistä ja muodostaa myös itse maalinteko pelotteen erinomaisella oikean jalan potkutekniikallaan. Häikäsevintä Modricin pelissä on miehen jatkuva pelivalmius. Valmistautuessa vastaanottamaan syötön, hän koordinoi peliasentonsa tismalleen tilanteen vaatimaksi. Tämä näkyy monta kertaa esimerkiksi verrattomalla taidollaan suojata peliväline prässäävältä vastustajalta. Modric ei kuitenkaan olisi maailman terävintä kärkeä keskikentällä, jos hänen kykynsä olisivat vain offensiiviset. 29-vuotias Dinamo Zagrebin kasvatti suorittaa tunnollisesti myös puolustusvelvoitteet elintärkeillä syötönkatkoilla ja blokeilla. Luka Modric on yksinkertaisesti käänteentekevä pelaaja maailman suurimmankin seuran rosterissa.

Silmiin pistävin muutos viime kauden Realiin, on sen kyvyttömyys kääntää tavaramerkkinsä mukainen nopea vastahyökkäys. Carlo Ancelottin taktisesti häikäisevin esitys tähän asti Madridissa on Mestareiden liigan välierä Bayern Munchenia vastaan. Madrid ei pyrkinyt pallokontrolliin, vaan luovutti sen lähestulkoon suosiolla saksalaisille. Pallon saadessaan he luottivat kykyynsä kääntää pelin suunta salamannopeasti; hyökkäys oli täydessä vauhdissa yleensä jo kahden syötön jälkeen pallonriistosta. Näitä ratkaisevia syöttöjä ei ole nyt antamassa Muncheniin myyty, puolustuksen ja keskikentän liimapuikko, Xabi Alonso, eikä edellämainittu Modric. Asier Illarramendin vahvuudet keskikenttäpelaajana ovat puolustamisessa, mutta pelin avaamisesta puhuttaessa espanjalaisen kompetenssi loppuu lyhyeen. Modric alkaa Realin onneksi olla pelikunnossa. Syytä onkin, sillä tiistaina nähdyllä esityksellä tie Mestareiden liigassa nousee pystyyn puolivälierissä ja La Liga mestaruus karkaa lopullisesti viimeistään El Classicossa.

Modric ei silti ratkaise kaikkia Ancelottin murheita. Gareth Bale tuntuu olevan tällä hetkellä kentällä vain muiden tiellä, eikä hyökkäykseen löydy vaihtoehtoja. Chicarito on nimensä mukainen, eikä pientä kokoa kompensoimaan löydy tarvittavaa taitotasoa. Jese Rodriquez ei ole edes lähellä loukkaantumistaan edeltänyttä tasoa.

Puolustus, jolla Madrid Mestareiden liigan voitti, ei pysy linjassa, vaan repeilee jatkuvasti. ”San Iker” tekee maalivahdille perustavanlaatuisia virheitä, eikä muutaman näytönpaikan saanut Keylor Navas ole ollut yhtään vakuuttavampi. Huolestuttavinta kuitenkin on kurittomuus. Pelaajista huokuu välinpitämättömyyttä omia tehtäviä ja velvoitteita kohtaan. Turhautuneisuus näkyy erityisesti ykköstähti Cristiano Ronaldosta. Mies kaipaa kotiin. Lapsuudenunelma pelaamisesta ja voittamisesta Real Madridissa on käynyt toteen. Hän on valmis palaamaan sinne mihin hän kuuluu ja missä fanit häntä eniten rakastavat – Manchester Unitediin.

Ancelotti on Madridssa todistanut olevansa yhä ykköskategorian valmentaja maailmassa. Tämän kriisin ratkaiseminen ja kääntäminen Madridin voitoksi nostaisi kuitenkin miehen arvostuksen uudelle tasolle. Vaikeasta tilanteesta huolimatta ”Carlito” on yksi harvoista, jolla siihen on edellytykset.

Anssi Shemeikka

Lukko taisteli pisteet tehottomalta HIFK:ltä

Lukko tarttui kotietuun hakemalla tärkeät pisteet Helsingistä maalein 2-1. Äärimmäisen tarkkaa, mutta fyysistä jääkiekkoa sisältänyt ottelu ratkesi raumalaisten astetta parempaan maalivahtipeliin ja HIFK:n tehottomuuteen.

HIFK oli valmistautunut otteluun huomattavasti aiempia kotipelejä paremmin. Se piti ensimmäisessä erässä Lukon parhailta maalintekopaikoilta poissa, eikä toisessakaan päässä tilanteilla juhlittu.

Toisen erän alku oli Lukon. Toni Koivisto viimeisteli maalin edustalta 1-0 Lukolle kahden pisteen iltaa viettäneen Janne Lahden syötöstä. HIFK:n henkinen selkäranka on hajonnut viime aikoina vastustajan maalin jälkeen, mutta nyt peli pysyi uomissa maalista huolimatta. Toista erää ollessa pelaamatta viisi minuuttia nähtiin pitkään keskustelua herättänyt tilanne: HIFK hyökkääjä Arttu Luttiselta lyötiin hyökkäyspäässä maila kädestä, mutta tuomaristo ei katsonut rikettä jäähyn arvoiseksi. Janne Lahti iski lyöntilaukauksella vastahyökkäyksestä 2-1 Lukolle.

– En halua kommentoida tuomarien toimintaa. He tekevät omaa työtänsä. Itsellä täysi työ oman pelin kanssa, syöttöpisteen HIFK:n ainokaiseen saalistanut Joonas Rask totesi.

HIFK painoi pelin Lukon päätyyn päätöserässä ja Robert Leino iski kavennuksen erän puolessa välissä. Lukon maalivahdin Ryan Zapolskin ja uhrautuvan viisikkopuolustuksen turvin Lukko piti johtonsa ja vei pisteet Raumalle tiukan taistelun jälkeen.

– Maalinteko tökkii. Sitä pitäisi harjoitella. Käsiä ja taitoa pitäisi löytyä enemmän, Rask pohti HIFK:n peliä.

HIFK kohtaa seuraavaksi runkosarjan ykkösen Oulun Kärpät. Kuuden joukkoon päästäkseen se tarvii myös muiden joukkueiden apuja. Sarjassa kolmanneksi noussut Lukko kohtaa puolestaan seuraavaksi HPK:n

Anssi Shemeikka

Sydäntä ja iskuja

Hiki heijastuu Myllypuron Liikuntamyllyn kattovaloista treenaajan otsalla. Kaljupäinen nuori mies näyttää olevan harjoituksen loppuosassa. Hän tervehtii kädestä esitellessäni itseni. Veistoksellisessa kunnossa oleva kaveri sanoo olevansa lopettamassa juuri päivän treenin ja ottaa loppuverryttelyksi hieman varjonyrkkeilyä. Mies laittaa napit korville ja sulkeutuu harjoitukseensa. Hän on ammattinyrkkeilijä, ammattilaisuransa kaikki seitsemän ottelua voittanut, Niklas Räsänen.

Elämänopiskelija

-Ammattinyrkkeilijä, pienen pojan isä, ikuinen elämänopiskelija, kuuluu vastaus pyytäessäni miestä kertomaan vapaasti itsestään.

Vastaus kuvaa hyvin miehen montaa puolta.

Koulut eivät hänen mukaansa nuorta kapinallista auttaneet. Enemmän rajoittivat.

-En välttämättä edes halua olla osa tällaista systeemiä. Se painaa muottiin ja opettaa ihmiset kiireeseen ja turhamaisuuteen. Koulut eivät opeta nuoria elämään, Kotkassa syntynyt ja kasvanut nyrkkeilijä kritisoi.

Ensi askeleet kohti kehää

Kaverin kanssa kokeilu antoi ensikosketuksen nyrkkeilyyn Kotkassa. Vakavammin lajin pariin Räsänen ryhtyi kuitenkin vasta Helsinkiin muuton jälkeen vuonna 2007.

-Koin, että mulle oli annettu urheilun lahja yläkerrasta. Tuntui jotenkin surkealta, etten ollut sitä käyttänyt. Sitten nyrkkeily veikin mukanaan.

Räsänen aloitti nyrkkeilyn poikkeuksellisen myöhäisellä iällä, 20-vuotiaana.

-Alku oli vaikea. Menin suoraan yleiseen sarjaan ilman mitään kokemusta. Olin tosi kova jännittämään. Pikkuhiljaa kuitenkin kehityin.

”vauhtinarkkari”

Kysyttäessä nyrkkeilyn kiehtovista elementeistä, Räsänen menee mietteliääksi. Vaikea ja laaja kysymys.

-Vauhti ja vaaralliset tilanteet. Olen aina ollut ”vauhtinarkkari”. Lisäksi lajin monipuolisuus on huima. Ihmiset, jotka eivät tiedä mitään nyrkkeilystä, ajattelevat sen olevan väkivaltaista vahingoittamista. Se on kuitenkin äärimmäisen taktista urheilua, jossa pienillä ratkaisuilla voi olla äärimmäisen iso merkitys.

Räsänen kuvaa itseään nyrkkeiljänä luovaksi, räjähtävän nopeaksi ja liikunnallisesti lahjakkaaksi.

-Olin futiksessa maalivahtina, se kehitti reaktiokykyä -ja nopeutta. Heikkoutena pidän keskittymiskykyäni. Se on ajoittain vaikeaa. Fiilis ottaa toisinaan liikaa sijaa, taiteilijasieluna itseään pitävä Räsänen arvioi.

Tehtävä kehän ulkopuolella

28-vuotias Räsänen ei kuitenkaan halua nyrkkeilijänä rajoittua pelkästään kehään.

-Mulla on tehtävää myös kehän ulkopuolella. Haluan parantaa myös maailmaa.

Räsäsellä onkin suunnitelmissa uran jälkeen perustaa paikka nuorille, missä heillä olisi aikaa, tilaa ja kuuntelevia ihmisiä.

Kiitollisuus ja nöyryys kuuluu äänestä Räsäsen vastatessa kysymykseeni uran päätavoitteesta.

-Nauttia jokaisesta päivästä ja harjoituksesta. Olla kiitollinen että saan tehdä tätä työkseni. Sen kautta uskon saavuttavani myös urheilulliset tavoitteet.

Rumpali ja isä

Ajankäytön haasteet ovat läsnä myös Räsäsen arjessa. Mies on nyrkkeilyn lisäksi pienen pojan isä.

-Aina haluasin viettää enemmän aikaa poikani kanssa, ja sen rajoittuminen harmittaa.

”Taiteilijasielu” ilmenee Räsäsessä musiikin kautta. Mies on nähty esimerkiksi Brädin keikoilla rumpujen takana.

-Musiikki on nyt jäänyt vähemmälle, mutta se on erinomainen keino saada ajatukset pois nyrkkeilystä. Toisaalta se on myös antanut nyrkkeilylle hirmuisen paljon: lyön nyrkkeilyssä samanlaisissa rytmeissä kuin soitan rumpuja. Käsien ja jalkojen koordinaatiokykyä se on niin ikään kehittänyt, kehässä lempinimestä ”Drummer boy” tunnettu nyrkkelijä summaa.

Usko ja perintö

Räsänen kertoo myös miettivänsä ja pohdiskelevansa elämää. Omaansa ja ulkopuolisen maailman. Lisäksi hän kertoo rukoilevansa.

-Uskon armoon, joka ilmeni Jeesuksessa, nyrkkeilijä vastaa kysyessäni uskon merkityksestä elämässä.

Juttutuokiomme on päättymässä. Puoli tuntia on kulunut nopeasti ja on aika siirtyä viimeiseen kysymykseen.

Mikä on Niklas Räsäsen perintö? Mistä hän haluaa tulla muistetuksi?

Mies katsoo hetken ohitseni hallin seinään. Reaktiosta huomaa että kysymys on tärkeä. Räsänen harkitsee, punnitsee ja toteaa lopulta määrätietoisella katseella:

-Mä haluan että mut muistetaan ihmisenä, joka hyväksyi toiset sellaisena kuin ne on, ja että mulla oli hyvä sydän. Tietysti myös siitä, että vein suomalaisen nyrkkeilyn uudelle tasolle.

Noille tavoitteille on ensivaikutelman perusteella helppo toivoa ja povata menestystä.

Anssi Shemeikka

Espoon Blues – Sydäntä ja sisältöä etsimässä

Kermanvärinen Range Rover kääntyy edellämme kanssamme samaan suuntaan. Ihmisiä päältäpäin arvioiden paikalla vaikuttaa olevan hieman enemmän ylempää keskiluokkaa. Pihalla ei kuulu faniryhmien huutoa ja laulua. Kaikki vaikuttavat olevan sivistyneen selviä. Olemme Espoossa, Barona-areenalla. Alkamassa on torstai-illan liigaottelu Blues-Ilves. Varsin arkinen ja tavallinen koitos.

Sarjassa kymmenentä oleva llves ei ole kassamagneetti, eikä torstai ole yleisövetoisin pelipäivä. Voidaan siis olettaa ”kisaturistien” pääosin puuttuvan hallilta ja paikalla olevan suurimmaksi osaksi vain aktiivikävijät. Todelliset ja tyypilliset Blues -kannattajat.

Ketä he oikein ovat? Mikä ja millainen on Espoon Blues?

Muovinen ja monipuolinen Barona

Kun astuu sisään Barona-areenalle, hetken kiertelee katsomossa ja käytävillä, voi tehdä johtopäätöksen: halli on suhteellisen uusi. Totta, se onkin rakennettu vuonna 1999, ja on Liigassa pelaavien joukkueiden halleista uusin. Halli ei myöskään ole pelkästään kiekkohalli, vaan myös viihteeseen ja muihin tapahtumiin tarkoitettu monitoimiareena.
Bluesin historia itsesään on yhtä lyhyt kuin hallinsa. Seuran juuret ovat vuonna 1984 perustetussa Kiekko-Espoossa, joka vuonna 1998 muuttui nimeltään Espoon Bluesiksi. Vuodet ja pitkä historia eivät tietenkään ole itseisarvoja. Jokaisella seuralla on joskus alkunsa, josta lähdetään rakentamaan tulevaisuutta. Espoossa se vain on ollut äärimmäisen hankalaa, ja se on aistittavissa hallilla. Kaikki on vieläkin suhteellisen keinotekoisen makuista. Puitteet ovat huipputasoa, sydäntä ja sisältöä on havaittavissa silti vain vähän.

Bisnestä ja viinilaseja

A la carte -ravintola on täynnä yritysvieraita ja heidän ulkomaalaisia ystäviään. Osa ei ole nähnyt kiekkoa koskaan. Ravintola on katsomon tasolla ja pöydistä pystyy katsomaan pelin. Hetken ravintolassa ruokailevia seuratessani huomaan viininmaistelun, lasien kilistelyn ja muun seurustelun olevan ilmeisesti itse peliä kiintoisampaa.

Tämän kaltaista väkeä on paikalla havaittavissa paljon. Ikään kuin Bluesin ottelu olisi varakkaammille keskinäinen kohtaamispaikka. Paikka istua iltaa ja puhua bisneksestä. Ylemmän keskiluokan keskusteluja ja elämää seuratessa, unohdan täysin olevani jääkiekko-ottelussa. Jotain on siis mennyt vikaan.

Eikö jääkiekkojoukkue Espoon Blues ole itsessään tarpeeksi kiinnostava tuote yleisölle? Vai ovatko he tarjonneet vain tilat rahantekijöille istua iltaa? Blues siirtyy toisessa erässä jo 3-1 johtoon Jari Sailion maalilla, mutta se tuntuu sytyttävän vain aktiivisen faniryhmän.

Historian kirjoittamattomat lehdet

Jukebox paukuttaa listahitteja toisensa perään. Maalilaulustakin on tuunattu trendikäs EDM -versio. Seuralla ei ole Katupoikien laulun tyyppistä tunnuskappaletta historiasta. Kaikki on hieman muovista ja kliinistä. Nostalginen rosoisuus muistuttamassa historiasta loistaa poissaolollaan yksinkertaisesta syystä: sitä ei ole. Identiteetin perustaa vasta rakennetaan, ja työn ensimmäisiä tuloksia on alkanut näkyä muutamissa asioissa vasta viimeisinä vuosina. Aktiivinen ja kiinteä faniryhmä on yksi näistä.

Sydän ja tulevaisuus

Ei paikalla pelkästään rikkaita ole. 30-40 vuotias, nuoren aikuisen kategoriaan niukasti mahtuva, näyttää silmämääräisesti olevan tyypillisin katsoja. Paikalla on myös ilahduttavan paljon lapsiperheitä. Bluesille omistautunein katsojakunta löytyy kuitenkin kulmasta. Seuratessani toisen ja kolmannen erän fanikatsomon vierestä, välittyy täysin toisenlainen tunnelma, kuin aiemmin ylemmästä ravintolasta. Laulu on taukoamatonta, rumpu hakkaa rytmiä koko erän ja väki huutaa ääni käheänä. Fanikatsomon keski-ikä on nuorta. Tämä on positiivista tulevaisuuden kannalta. Bluesin ikuinen ongelma on sen äärimmäisen vaikea markkina-alue. Helsingin joukkueet vetävät tavallisesti aina enemmän väkeä, joten nuorten aktivoituminen Bluesin kannattamisessa on ehdottoman myönteistä seuran kannalta.

”Kotikaupungin jengi”

Fanikatsomon vieressä istuu keski-ikäinen herrasmies Bluesin kaulahuivissa. Mies kertoo olevansa Bluesin kannattaja Kiekko-Espoon alusta asti. Miksi Blues?

-Kotikaupungin jengi yksinkertaisesti. Mun juuret on Espoossa, mies toteaa.

Espoolaista identiteettiä ja juurevuutta alkaa löytyä. Kaksi muutakin katsojaa kertoo syyksi kotikaupungin Espoon. Historia rakennetaan ihminen kerrallaan.

Missä yleisö?

Bluesilla on vuosien identiteettikriisin jälkeen löytymässä vakaata kävijä -ja kannatuspohjaa. Yleisökeskiarvossa se saisi kuitenkin alkaa näkyä. Bluesin yleisökeskiarvo laahasi vuosia 3000 katsojan paikkeilla, mutta tällä kaudella hyvien peliesitysten myötä keskiarvo on kivunnut yli 4000. Bluesin on antanut kaupallisessa taistelussa HIFK:ta ja Jokereita vastaan tasoitusta vuosia puuhastelu -tason markkinoinnilla. Kehitys on ollut huomattavaa siinäkin osa-alueella.

Lähiö vai itsenäinen kaupunki?

Blues voittaa Ilveksen torstai -iltana lopulta maalein 4-1 rutiinin omaisella esityksellä. Espoolaiset eivät ole pulassa missään vaiheessa ottelun aikana. Peli kulkee tällä hetkellä kuin unelma. Sen luulisi aktivoivan väkeä huomattavasti nykyistä enemmän mukaan, mutta Espoossa ei ole havaittavissa voitoista huolimatta kiekkobuumia.

Onko sellaista edes mahdollista oikeastaan luoda? Onko epämääräinen ja sisäisesti erillinen Espoo tuomittu olemaan sittenkin vain yksi Helsingin lähiö? Onko Bluesin kohtalo olla IFK:n ja Jokereiden pikkuveli, joka ei koskaan saa tilaa tai mahdollisuutta näyttää omia kykyjään parrasvalojen aina kääntyessä vanhempiin veljiin?

Espoossa asiasta ollaan kuitenkin täysin toista mieltä. Hyvä niin.

Anssi Shemeikka

Moses ei kykene jakamaan Atlantin valtamerta

Tämän päivän jääkiekkokeskustelussa mittasuhteet ja realismi sumenevat yhä useammin. Tunne istuu rattiin ja työntää faktat vähintään pelkääjän paikalle. Emme kykene tai halua eritellä pelaajien vahvuuksia ja ominaisuuksia arvioidaksemme kriittisesti mihin kenenkin maksimi oikeasti riittää. Juuri tästä on kyse myös Steve Mosesin kohdalla.

Jokereiden ensimmäinen kausi KHL:ssä löi odotukset laudalta. Syntyi LOKOMO. Jokereiden vastustajissa pelkoa kylvänyt ykkösketju, jossa Moses pelaa laidalla, Petr Koukal sentterinä ja Linus Omark oikealla. Mosesin saldo on tehoilla mitattuna ollut vähintään loistava: 56 ottelussa 56 pistettä ja hän on maalin päässä KHL:n runkosarjan yhden kauden maaliennätyksestä. Noin, astuit todennäköisesti myös ansaan.

Mosesin ajanjaksoista liigassa ja vajaasta yhdestä kaudesta KHL:ssä voidaan tehdä yksi johtopäätös: Mosesin pelin sujuvuus on riippuvaista vähintäänkin ketjun muista pelaajista ja laajemmin myös koko joukkueesta. Moses ei ole laiturinsa Omarkin tavoin ääritaitava mailavirtuuosi, vaan hänen pelinsä perustuu luistelunopeuteen ja oikein ajoitettuihin kiihdytyksiin laidalla, johon yleensä Omark tai peliä avaava puolustaja pelaa hänelle kiekon täyteen vauhtiin. Tämä kuitenkin vaatii tilaa, jota KHL:ssä on ja NHL:ssä ei ole.

Moses on luonnollisesti herättänyt NHL-scouttien huomion. Palaute ja kommentit ovat olleet kaksijakoisia: ”Hän on nopea ja osaa laukoa, mutta on paljon pelin ulkopuolella”. Tämä pitää paikkansa. Otteluissa, joissa Moses ei ole onnistunut maalinteossa, miestä on ollut lähes mahdoton kentältä löytää. Nämä ottelut ovat pääasiassa olleet Jokereiden päävastuksia, sarjassa ylempänä olevia suurseuroja vastaan. Näissä otteluissa tila on luonnollisesti vähissä – tila, josta Moses elää. Nyt on syytä muistaa, että tilanpuute on NHL:n arki. Lisäksi NHL-scoutteja vaivaa yhä seurattavissa pelaajissa ominaisuus, joille pelaajat itsekkään eivät mitään voi: pieni koko.

Moses ei lähde Pohjois-Amerikkaan kahden suunnan sopimuksella. Hänellä on sensaatiomaisen kauden myötä markkina-arvo, joka tulee tarjoamaan hänelle isoja sopimuksia KHL:ssä. NHL-seurat ottavat toisinaan riskejä, mutta yhden suunnan sopimusvaatimus tiputtaa potentiaaliset seurat käytännössä yhteen: Columbus Blue Jacketsiin. Seuraan, jonka toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen Mosesin löysi ja miehen parhaiten tuntee. Muille Moses on taidollisesti ja taloudellisesti auttamatta liian suuri riski.

Anssi Shemeikka

Sitkeä Blues vei kahden kovakuntoisen taistelun

Espoossa nähtiin jo selviä kevään merkkejä. Sähköinen ottelu oli yksi laadukkaimpia mitä Espoossa on nähty koko kaudella. Blues oli jo sillassa, mutta osoitti sitkeytensä nousemalla voittoon Tapparasta voittomaalikilpailussa.

Blues tiedosti avauserässä Tapparan pitkän matkan rasitukset Oulusta ja paineistikin tuloksellisesti avausminuuteilla. Ajassa 01:31 Tappara sortui paineessa puolustuspään virheeseen, josta virolaissyntyinen Robert Rooba rankaisi. Bluesin hallintaan kallistuneen erän hahmoksi voidaan kuitenkin nimetä maalivahti Eetu Laurikainen, joka teki suhteellisen vähäisestä työmäärästä huolimatta muutamia todella isoja torjuntoja.

Tappara tasoitti välittömästi toisen erän alkuun Pekka Jormakan rangaistuslaukausmaalilla, ja otti pelin haltuun erän edetesssä. Se ohjasi Bluesin hyökkäykset laitoihin ja loistavan matsin eilen Oulussa pelannut Juha Metsola ei tullut testatuksi. Myös Tappara osoitti ylivoimansa vaarallisuuden erän puolenvälin jälkeen: Stefano Giliati ei ehtinyt montaa sekuntia jäähykopissa istua Tapparan voittaessa hyökkäyspään aloituksen ja yksinkertaisella kierrätyksellä pelaten paikan kultakypärä Olli Palolalle, joka paukautti takatolpalta Tapparalle illan toisen ja itselleen kauden 19. maalin.

Lievää ratkaisua oli aistittavissa Jukka Peltolan siirtäessä maalin edestä Tapparan 3-1 johtoon kolmannen erän alussa. Tämän jälkeen kuitenkin nähtiin yksi korkean itseluottamuksen vaikutuksista: Blues ei lannistunut. Se teki yhä pienet asiat huolella ja luotti pelitapaansa, joka on vienyt heidät ilta toisensa perään voittoon.

Tappara otti kaksi jäähyä Bluesin paineen alla, joista ensin Kalle Kaijomaa kavensi kauden toisellaan ja vain muutama minuutti ennen loppua Siim Liivik rusikoi maalin edestä pelin tasoihin.

Jatkoaika oli paikoin hurjaa hawaiji -lätkää, jossa mm. Kalle Kaijomaalla oli läpiajosta mahdollisuus ratkaista ottelu. Ratkaisu nähtiin kuitenkin vasta rangaistuslaukauksilla, joissa Blues toistamiseen osoitti sitkeytensä ja nousi sillasta voittoon ns. äkkikuolema kierroksilla. Kapteeni Kim Hirschovits viimeisteli ja maalivahti Eetu Laurikainen torjui Henrik Haapalan yrityksen.

-Meillä on joukkue joka luottaa ja uskoo itseensä sekä toisiinsa. Koko jengissä bussinkuljettajista ja huoltajista pelaajiin on todella vahva yhdessätekemisen meininki, kuvaili Bluesin kapteeni, 12 otteluun pisteputkensa venyttänyt kultakypärä Kim Hirschovits ottelun jälkeen.

Ottelussa oli jo selkeä playoff-lataus. Tapparalta saapui mukana myös suurilukuinen faniryhmä ja koko yleisö eli sähköisessä ottelussa mukana. Pelin loppuvaiheessa nähtiin jo tuttuja kevään merkkejä tunteiden kuumentuessa puolin ja toisin.

-Hieno tunnelma ja lataus pelissä. Tosi tärkeetä myös meidän nuorille jätkille nähdä vähän millaista vääntöä se tulee olemaan keväällä, Hirschovits totesi.

Bluesin voittoputki on nyt kahdeksan ottelua joukkueen kohdatessa Pelicansin Lahdessa tiistaina. Tappara puolestaan kohtaan samana iltana Hakametsässä JYP:in.

Anssi Shemeikka

Tauko ei hyydyttänyt Bluesia – Ässät nurin kotikentällä

Kapteeni Kim Hirschovitsin uran 400. piste liigassa tiivisti oleellisen Espoon Bluesin nykykunnosta: Joukkue pelaa korkealla itseluottamuksella mutta nöyrästi. Blues hallitsi kentän kaikkia osa-alueita hienokseltaan ja oli parempi tiiviin puolustuksen ja ykkösketjunsa johdolla maalein 3-1.

Blues ja Ässät kohtasivat maajoukkuetauon jälkeen Espoossa tiistaina. Blues lähti otteluun kuuden ottelun voittoputkessa, kun taas Ässät oli pelannut edellisenä iltana fyysisesti ja henkisesti raskaan ottelun Kärppiä vastaan Porissa.

Lievästi Bluesin hallinnassa kulkenut avauserä tarjosi näytteen liigan tällä hetkellä yhdestä vaarallisimmista ylivoimista, kun Miro Aaltonen löysi loistavalla syötöllä maalin eteen vapaasti viivalta nousseen Siim Liivikin. Bluesin tiivis puolustus piti vieraat poissa parhailta sektoreilta avauserässä.

Espoolaiset hallitsivat toisen erän alkua ja loppua. Alun kova paine katkesi kuitenkin Juha Kiilholman tasoitukseen, jossa seuraikoni kiersi maalin takaa koko hyökkäysalueen ja vippasi kylmän rauhallisesti kiekon Blues-vahti Jani Niemisen olkapään yli häkkiin. Pelin virtaus siirtyi Ässille suotuisaksi, mutta porilaisten jättäessä tilanteensa hyödyntämättä, vei espoolaisten ykkösketju Bluesin 2-1 johdossa erätauolle: Ville Korhonen löysi noin minuutti ennen erän loppua takatolpalta Kim Hirschovitsin ja kultakypärä maalasi samalla tilastoihin liiga-uransa 400. pisteen. Ilta olikin jälleen kapteeni Hirschovitsin, jota pelikaverit kehuivat ja kiittivät vuolaasti pelin jälkeen.

– Hieno ihminen. Hyvä ystävä. Kim oli johtavia pelaajia jo kun itse tulin liigaan ja on matkan varrella ollut ikäänkuin mentori itselleni. Kasvattanut paljon pelaajana ja ihmisenä, kiitteli Siim Liivik kapteeniaan ottelun jälkeen.

Kolmannessa erässä ei nähty muutamaa yksittäistä paikkaa lukuunottamatta Ässiltä mainittavaa kiriä. Patapaidoilla oli koko ottelun ajan vaikeuksia hyökkäysten avaamisessa ja muutamatkin harvat Blues tyrehdytti jo keskialueella.

Ottelun jälkeen Ässien Esa Lindell tiivisti yhden merkittävimmistä eroista joukkueiden välillä.

– Kärkijätkien on pystyttävä parempaan.

Tässä olikin pelin kulminaatiopiste: Bluesin johtavat pelaajat olivat näkyviä ja vaarallisia alituisesti, kun taas Ässät, kultakypärä Mika Niemen johdolla, ei saanut juurikaan rakennettua vaarallisia tilanteita.

Blues kohtaa seuraavassa ottelussaan kotikentällä lauantaina pelin vähemmän pelanneen Tapparan ja Ässät Ilveksen perjantaina Porissa.

Anssi Shemeikka